Mona

Mona

Mona

ER38126/02

30.08.2001 – 30.01.2016

Rotu/Race: Jackrussellinterrieri

Rotuunotettu Joensuussa 17.8.2002 / Was accepted in finnish Kennel Club register 17.8.2002.

Väri/Colour: Valkea mustin ja ruskein merkein /Tricolour

Paino/ weight: N. 5kg

Korkeus/Height: N. 26- 27 cm

Kasvattaja/Breeder: Minna Väätäinen

Terveys/Health: Polvet tarkastettu 31.1.2004, molemmat polvet terveet (0/0) /Knees 0/0

Silmät tarkastettu 31.1.2004, molemmat silmät puhtaat (J1).

Silmät tarkastettu 5.3.2005, molemmat silmät puhtaat (J1).

Silmät tarkastettu 23.11.2005, molemmat silmät puhtaat (J1).

Silmät tarkastettu 4.9. 2006, molemmat silmät puhtaat (J1).

Silmät tarkastettu 27.10.07, molemmat silmät puhtaat (J1)

Silmät tarkastettu 28.1.2010, molemmat silmät terveet (J1). /Eyes checked on previoud dates, healthy.

Ei hammaspuutoksia, leikkaava saksipurenta. /No missing teeth, scissor bite.

Harrastukset: Agility, metsässä meno, keinoluolat, jälki, Mortin ” kiusaus”, muiden järjestyksessä pito…

Monan näyttelytuloksia /Results: Mona KoiraNetissä/ Pedigree

1.pentue/ 1st Litter

2. pentue / 2nd Litter

Mona tulla tupsahti meille marraskuussa -01. Toisen koiran hankinnasta oli puhetta ollut, ja kun kaverini meni itselleen russeli-pentua hakemaan, niin ihastuin aivan täysin vielä jäljellä olevaan toiseen narttu-pentuun. Jo silloin ensimmäisellä käynnilläni kasvattajan luona Mona kiipesi suoraan syliini, ja muutenkin ihastutti pirteällä olemuksellaan. Ainoa hankala juttu oli, että Mona oli varattu. Mutta, ahkeran puhelinterrorin 😉 jälkeen, ja kun alkuperäisestä varaajasta ei kuulunutkaan mitään, kasvattaja lopulta päätti, että Monan lähtee meille! Ja niin Mona sitten tuli. Kiipesi syliini taas suoraan, kun sitä hakemaan menin, aivan kuin päättäen, että tämän mukaan minä lähden. 🙂 Varsin tomera tyttö osoitti jo silloin olevansa. Ja viimeistään silloin osoitti päättäväisen luonteensa, kun ei millään meinannut Mikko-kissan varoituksia ottaa kuuleviin korviinsa… Ja Mikko koki kovan kolauksen, kun huomasi, että uusi tulokas on kovasti eri mieltä, kuka on kingi talossa… Maximuksenkin Mona ”laittoi” järjestykseen, kun vähän isommaksi kasvoi. Ja niinpä Mona on siitä lähtien ollut koirien keskinäisessä arvoasteikossa pomo. Poikansa Mortinkin pitää kovassa kurissa ja nuhteessa -tiukka täti siis. Muutenkin Mona on luonteeltaan varsinainen terrieri. Isommat koirat/hevoset/autot eivät ole isompia, Mona on! Ja muut siis saavat väistää Monaa. Ja äänirepertuaaria löytyy laidasta laitaan. Välillä pitää oman päänsä, ja jos jotain pitää tehdä, mitä ei nyt välttämättä huvittaisi tehdä, niin likka osoittaa sen kyllä kanssa selvästi. Motivointi erilaisten temppujen opetteluun, agilityyn ym. on kuitenkin ollut siinä mielessä helppoa, koska tietyille herkuille Mona on varsin perso, ja koska luonteeltaan Mona on erittäin leikkisäkin, niin intoa aina löytyy. Kuitenkaan mikään ”koko-ajan-duracell-pupu” Mona ei suinkaan ole. Eli tarvittaessa osaa rauhoittua ja rentoutua, ja kerätä voimia uusiin koitoksiin.

Jo alusta alkaen huomasin, että tässä tytössä riittää virtaa, välillä vähän liikaakin. 🙂 Ylimääräinen energia puretaankin juuri joko agility-kentällä, metsässä rymyten tai erilaisilla leikeillä/tempuilla. Nykyään kun Monalla on Mortissa ihka- oma leikkikaveri, joka on AINA valmis leikkiin, niin riehuminenkin on helpompaa. 🙂 Ja koska riistaviettiäkin riittää, on muutama tilanne ollut, jolloin on Mona enemmän tai vähemmän säikäyttänyt, kun on vainuansa lähtenyt seuraamaan. Tästä johtuenkin olen todella tarkka, missä Monan irti päästän, ettei vaan kävisi ikävästi. Keinoluolilla Monan kanssa on harjoittelemassa käyty, ja jo heti ensimmäisellä kerralla luolien pitäjät kehuivat Monaa sen hyvästä toiminnasta. 🙂 Kokeisiin olemme siis menossa heti, kun harjoitusta ja varmuutta on tarpeeksi saatu.

Terveyden suhteen Mona on -onneksi- tähän asti ollut terve kuin pukki. Yksi silmätulehdus sillä on tainnut olla. Silmät ja polvet on Monalta tarkastettu, ja terveiksi todettu. Hammaspuutoksiakaan ei ole. Toista takajalkaansa Mona pomputtaa aina välillä, mutta pomputtelua ilmenee aina juuri silloin, kun tekemiset ovat vähissä -siis silloin kun on tylsää. Mona ei jalkaansa kuitenkaan mitenkään arista. Pomputtelu häviää samantien, kun jotain mielekästä tekemistä löytyy. Niinpä pomputtelun takia en ole Monaa jalostuskäytöstä pois sulkenut. Kuitenkin sen verran katson, että pentujen isällä ei pomputtelua esiintyisi. Monan ensimmäinen jälkeläinen -Mortti siis- syntyi v. 2004. Vuonna 2006 syntyi sektiolla Monan toinen jälkeläinen, Toka. Enempää pentuja Monalla ei enää teetetä, vaan Mona tullaan steriloimaan v. 2008 aikana. Nyt Mona saa keskittyä mielipuuhiinsa: kaivamiseen, mutavelleissä möyrimiseen, agilityyn, varisten hätyyttelyyn ja yleiseen järjestyksen pitoon. 🙂

Mona nukkui ikiuneen 30. tammikuuta 2016. Ikävä on pohjaton. <3

Kuvia Monasta:

Kuvia Monan täyssiskosta Dorosta /Mona’s sister Doro:

Doro on myös rotuunotettu elokuussa 2002